Palstalla kaksi Mercury NL:n toimittajaa vastaavat lukijoiden lähettämiin ihmissuhteita koskeviin kysymyksiin.
(Huom! Vastaukset ovat vastaajien omia mielipiteitä eivätkä välttämättä edusta Mercuryn tai AM:in virallista kantaa asiaan. Lukijoita kehotetaan noudattamaan omaa harkintakykyään soveltaessaan vastauksia omaan elämäänsä!)
Olen kuudetta luokkaa käyvä tyttö ja elämäni on sujunut tähän saakka varsin hyvin. Minulla on ollut jo parin vuoden ajan poikaystävä, mutta hän on jästi, joten lukuvuoden ajan elämme kaukosuhteessa. Kaukosuhteessa eläminen ei ollut minua juuri haitannut ennen tämän lukukauden alkua, mutta nyt kaikki on jo kääntynyt aivan päälaelleen. Ihastuin nimittäin minua kaksi vuotta nuorempaan tyttöön. Olen aina luullut olevani täyshetero, mutta heti tutustuessani häneen tiesin, että haluan hänet. Mitä minun pitäisi tehdä? Jatkaa vanhaa kaukosuhdettani vaiko tunnustaa tilanne ihastukseni kohteelle. Minusta tuntuu, että kaukosuhde on jo aikansa elänyt, mutta olen todellakin aivan neuvoton. Auttakaa minua!
Nimim. Makkara-on-hyvää-peruna-ei
Neiti X: Mieti miltä itsestäsi tuntuisi tuossa tilanteessa, jos olisit poikaystäväsi? Olisiko kiva huijata välittäväsä, jos et edes välitä? Niinpä. Ei. Tietenkin jos et välitä poikaystäväsi tunteista ja kaipaat vain jotakuta lähellesi, mene ihmeessä puhumaan tytölle. Jos saat pakit, voit olla iloisesti poikaystäväsi kanssa - jos hän kerran on jästi, ei hän pääse ajatuksiisi!
Herra X: Vaikea tilanne kieltämättä. Jos et kuitenkaan viihdy enää kaukosuhteessasi, kannattaa se ennemmin lopettaa reilusti kuin kituuttaa väkisin pidempään. Tämä on ehdottomasti reilumpaa poikaystävääsikin kohtaan! Ihastusta kannattaa lähestyä varovasti. Muista, että hän ei välttämättä tunne sinua kohtaan samoin, jolloin lopputulos on se, että sinulla ei ole enää poikaystävää eikä myöskään uutta tyttöystävää. Mutta se on riski, joka sinun täytyy olla valmis ottamaan, jos tahdot edetä asiassa. Toisaalta, jos olet joka tapauksessa kyllästynyt jo poikaystävääsi, niin on ikävää antaa hänen elätellä mitään turhia kuvitelmia yhtään pidempään kuitenkaan.
Äitini epäilee, että minulla olisi kuolonsyöjäsympatioita. Perusteluina hän käyttää sitä, että suosikkiyhtyeeni laulaa yhdessä kappaleessaan: "Näytä piirtosi niin pääset sisään, mutta lopulta veresi määrää kaiken". Oikeasti yhtye haki kappaleella vain huomiota, eikä äitini suostu uskomaan sitäkään, että yhtyeen jäsenistä vain yksi on puhdasverinen. Kaiken lisäksi en ole edes luihuinen. Mitä teen?
Nimim. kuolonsuöjä_tietämättään
Neiti X: Shokeeraa äitiäsi ja liity kuolonsyöjiin! Katso vain mitäs hän sitten sanoo!
Herra X: Niin paljon kuin neiti X:ää kunnioitankin, en voi rohkaista tässä kohtaa noudattamaan hänen neuvoaan! Kannattaa yrittää vakuuttaa äidillesi, ettei yhtyeessä ole kyse kuolonsyöjistä. Onko sillä esimerkiksi muita kappaleita, joissa on... epäkuolonsyöjämäisemmät sanoitukset? Ja ainahan voit jatkaa yhtyeen kuuntelemista aina silloin, kun äitisi ei kuule. Ja kyllä hän varmaan aikanaan tajuaa itsekin, ettei sinulla ole kuolonsyöjätaipumuksia.
Tupalaiseni kiusaavat minua jatkuvasti koulumenestyksestäni, sillä saan usein hyviä numeroita etenkin aineista, jotka tuottavat muille hankaluuksia. Yritän auttaa muita, mutta he haukkuvat minua ylimieliseksi! Mitä voin tehdä?
Nimim. Epätoivoinen
Neiti X: Yksinkertaista. Kaikki ovat kateellisia, älä välitä. Tai jos välität, ole huonompi. Kuten sanoin, yksinkertaista.
Herra X: Kurjaa! Mutta niin tavallista. Minuakin kiu- Tai siis tarkoitan, että valitettavasti asialle ei juuri voi varmaan kuitenkaan tehdä mitään... Toki voit yrittää kertoa asiasta esimerkiksi tuvanjohtajallesi tai jollekin muulle opettajalle. Voit tietysti myös miettiä, onko tupatoveriesi syytöksissä jotain aihetta. Suhtaudutko muihin ehkä joskus jotenkin alentuvasti, vaikka ihan tahattomastikin? Jos et, niin ei mitään syytä huoleen! Muut kyllä tajuavat ennen pitkää kuinka tyhmiä olivat kiusatessaan sinua tällaisen asian takia. Siihen asti: tsemppiä!
P.S. En valitettavasti kannata neiti X:n neuvoa ryhtyä huonommaksi. Se voi kostautua tulevaisuudessa! Mieti, tahdotko olla muutaman vuoden suosittuna koulussa ja työskennellä sen jälkeen lopun elämäsi Vuotavan Noidankattilan siivoojana (ei sillä, että siinäkään olisi mitään pahaa!) vai oletko mieluummin vähemmän suosittu nämä muutamat vuodet ja pääset sitten hyvillä arvosanoillasi toivomaasi ammattiin.
Heippa! Toivottavasti voitte auttaa minua! Olen varsin herkkäuninen ja tarvitsen paljon unta selvitäkseni oppitunneilla hereillä. Tänä vuonna tupaamme samalle vuosikurssille tuli kuitenkin uusi oppilas. Hän on oikein mukava ja tulemme hyvin toimeen, mutta ongelmat ilmenevätkin vasta öisin. Hän nimittäin kuorsaa joka ainut yö niin että makuusalin pylvässängyt tärisevät! Kaiken lisäksi hänellä kestää nukahtaminen noin kaksi minuutttia ja kuorsaaminen alkaa välittömästi. Muita vakuusalissa nukkujia kuorsaus ei tunnu häiritsevän, mutta minun nukkumisestani se tekee lähes mahdotonta. Korvatulpat eivät auta enkä ole löytänyt sopivaa loitsuakaan. Mitä minun pitäisi tehdä? Pyytää häntä hakemaan vaivaan apua? Mitä jos hän loukkaantuu? Toivottavasti autatte!
Nimim. Kuolemanväsynyt
Neiti X: Jaa. Tämäpä on hankalaa. Ehkäpä tässä vaiheessa kannattaisi pyytää apua sairaalasiivestä? Me emme auta kuorsaamisvaivoissa. Tai ainakaan minä.
Herra X: Kieltämättä ikävä ongelma! Jos olette kuitenkin hyvissä väleissä makuusalitoverisi kanssa, niin voit varmasti koettaa varovasti vihjata hänelle ongelmasta ja vaikkapa tarjoutua itse menemään hänen kanssaan sairaalasiipeen pyytämään apua asiaan. Herra Lowett osaisi varmasti auttaa! Itse kuorsaaja ei luultavasti edes tiedä kuorsaamisestaan ja se voikin monen mielestä olla hieman noloa asia, joten kannattaa ottaa asia puheeksi ihan vain kahden kesken eikä levitellä sitä muulle maailmalle. Jos asian mainitseminen kuorsaajalle vaikuttaa kuitenkin ylitsepääsemättömän vaikealta, voit toki yrittää pyytä joltakulta opettajalta tai sairaalasiivestä apua johonkin vaimennusloitsuun.
Minulla on kamala ikävä äitiäni! Aloitin ekan luokan tänä vuonna, enkä ole koskaan ollut näin pitkää aikaa poissa perheeni luota. Itkeskelen joka ilta ikävääni ja jouluun tuntuu olevan vielä ihan hirveän pitkä aika. Mitä minun pitäisi koti-ikävälleni tehdä? Olenko ihan outo ja nolo kun kaipaan kotiin?
Nimim. Nyyhky
Neiti X: Jep. Outo ja nolo. ...Tai sitten et. Tuohon tottuu, laita postia niin se auttaa.
Herra X: No, nyt jouluun ei ainakaan ole enää kovin pitkä aika! Lisäksi koti-ikävä on ihan normaalia, etenkin juuri ensimmäisen luokan alussa, eikä siinä ole mitään outoa tai noloa. Varmasti saat kuitenkin pian ystäviä, joiden kanssa voit pikkuhiljaa unohtaa koti-ikäväsi! Keksi itsellesi jotain tekemistä illoiksi, jolloin sinulle ei jää niin paljoa aikaa miettiä kotia. Voit esimerkiksi liittyä vaikkapa johonkin kerhoon. Jos asia kuitenkin vaivaa kovasti vielä edelleen, sinun kannattaa ehkä puhua asiasta tuvanjohtajallesi, koulukuraattorille tai vaikkapa sairaanhoitajalle. He varmasti kuuntelevat sinua ja osaavat auttaa pääsemään yli koti-ikävästä!
Apua! Olen ihastunut ikäiseeni tyttöön, mutta en todellakaan tiedä, mitä tehdä. Minulta ei löydy pokkaa kysyä häntä ulos, mutta pelkään, että hänet varataan, jos aikailen. Kaipaan hyviä neuvoja!
Nimim. minä-vaan
Neiti X: Tietääkö tuo tyttö ylipäätänsä kuka olet? Jos ei, kiinnitä hänen huomionsa. Vietä kokoajan enemmän ja enemmän aikaa tämän kanssa. Ja sitten hups, voikin olla, että tyttö pyytää sinua ulos! Mutta älä ole liian kaverimainen, siitä ei ehkä hyvää seuraa. Paitsi jos olet sydänystävä ja tyttö kysyy vinkkejä omista suhteistaan. Sitten pääset manipuloimaan!
Herra X: Tiedän tunteen! ...eikun siis... Tarkoitin, että kyseessä on melko yleinen ongelma. Se, että joku muu ehtii viedä tytön nenäsi alta ennen kuin ehdit koota rohkeutesi, on täysin mahdollinen vaihtoehto ja siksi kannattaakin toimia ennen kuin on liian myöhäistä. Kuten neiti X jo mainitsikin, kannattaa ensimmäiseksi pitää huoli, että tyttö ainakin tietää sinun olevan olemassa (tee se mielellään jollakin positiivisella tavalla), sillä tyttö saattaa hämmentyä, jos täysin tuntematon ihminen tulee yhtäkkiä pyytämään häntä ulos. Sen jälkeen ei auta muuta kuin rohkaista mielensä ja kysyä! Sinulla ei ole kuitenkaan mitään hävittävää ja vain kysymällä voi voittaa. Onnea matkaan!
Auttakaa minua! Minusta tuntuu, että koulussa on eräs henkilö, joka tuijottaa minua ilkeästi aina kun olen hänen seurassaan, vaikka emme edes tunne toisiamme! Aluksi luulin, että naamassani on kaurapuuroa tai että joku on vaihtanut shampoopullooni jotakin pahanhajuista, mutta asia ei ole näin. Haluaisin kysyä häneltä asiasta, mutta minua pelottaa, enkä uskalla. Mitä voin tehdä asialle? Hänen tuima katseensa piinaa minua päivin ja öin. Tämä on selvitettävä!
Nimim. Haisenko minä pahalle?
Neiti X: Ehkäpä tuo henkilö on vampyyri joka haluaa vertasi. Ja on vihainen koska ei saa sitä! Sanoisin, että välttely kannattaa. Kyllä hän löytää vielä uuden uhrin.
Herra X: Hmm, kuulostaa perin tutulta ongelmal- tai siis... Kuulostaapa ikävältä! Ehkä olet jotenkin tietämättäsi loukannut häntä? Katsooko hän samalla tavalla kaikkia muitakin vai vain sinua? Jos hän katsoo muitakin ihmisiä niin, voitte perustaa vaikkapa jonkinlaisen tukiryhmän. Jos hän sen sijaan katsoo niin vain sinua... en keksi oikein muuta ratkaisua kuin kysyä häneltä. Mikä olisi hyvä vaihtoehto tietysti myös ensin mainitussa tapauksessa. Jos et mitenkään uskalla itse kysyä asiasta, mieti olisiko hänellä esimerkiksi jotakuta kaveria, jolta olisi turvallisempaa kysyä asiasta. Tai jätä hänelle vaikkapa kirje. Voit myös mennä puhumaan hänen kanssaan vaikkapa jonkun oman kaverisi tai jopa opettajan kanssa. Toivottavasti saat asian selvitettyä!
This site is hosted by Byethost. Thanks!